Abby Rurenko auttaa tekemään työpaikoista turvallisempia puettavan teknologian avulla
Ukrainassa syntyneen Albina ”Abby” Rurenkon matka kulki Pietarin ja Kööpenhaminan yliopistojen kautta Aalto-yliopistoon ja lopulta väitöskirjatutkijaksi Tampereen yliopiston monitieteelliseen CONVERGENCE-hankkeeseen.
CONVERGENCE pyrkii kuromaan umpeen teknologian ja ihmisten välistä kuilua sekä muokkaamaan käsitystämme ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksesta. Hankkeessa luonnontieteen ja tekniikan alat yhdistetään yhteiskuntatieteisiin ja humanistisiin tieteisiin.
Rurenkon kiinnostuksen teknologian ja ihmisyyden leikkauspisteeseen herättivät aiheeseen liittyvät eettiset ristiriidat. ”Halusin varmistaa, että olen oikealla puolella historiaa, kehittämässä teknologiaa hyödyksi ennemmin kuin riippuvuutta aiheuttavaksi nautinnoksi.”
Myös tutkimusalan ajankohtaisuus inspiroi Rurenkoa.
He, jotka nyt tutkivat ihmisen ja teknologian välistä vuorovaikutusta ja erityisesti lisättyä ihmisyyttä (augmented humanity), muokkaavat tulevaisuutta. Mahdollisuus olla mukana on kiehtova.
Abby Rurenko
Rurenkon tutkimus keskittyy puettavan teknologian kehittämiseen rakennustöiden turvallisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi. Kun työntekijät saavat älylaseihinsa olennaista tietoa työturvallisuudesta, heidän ei tarvitse turvautua älypuhelimiin riskialttiissa tilanteissa.
Rurenkon tavoitteenaan on luoda malli, joka on mukautettavissa erilaisille rakennustyömaille ja mahdollisesti muillekin teollisuudenaloille.
Rurenko uskoo, että tulevaisuudessa vuorovaikutus teknologian kanssa on luonnollisempaa ja tapahtuu katseiden, eleideiden ja äänen avulla, jolloin fyysistä kosketusta ei enää tarvita. ”Tavoitteeni on luoda malli puettavasta järjestelmästä, joka ilmoittaa, kun työntekijä on potentiaalisesti vaarallisissa tilanteissa, ja antaa hänelle työn suorittamisen vaatimat olennaiset tiedot. Näin heidän ei tarvitse keskeyttää työskentelyään kaivaakseen esiin puhelinta.”
Tavoitteeni on luoda malli puettavasta järjestelmästä, joka ilmoittaa, kun työntekijä on potentiaalisesti vaarallisissa tilanteissa, ja antaa hänelle työn suorittamisen vaatimat olennaiset tiedot. Näin heidän ei tarvitse keskeyttää työskentelyään kaivaakseen esiin puhelinta.
Abby Rurenko
Rurenko uskoo, että CONVERGENCE-hankkeen monitieteinen ympäristö tarjoaa uusia ideoita, jotka haastavat hänen omaa ajatteluaan. ”Heidän ajatusmallinsa ja näkökulmansa ovat erilaisia, joten he voivat olla loistava inspiraation ja ideoiden lähde”, Rurenko pohtii vuorovaikutustaan kollegoiden kanssa.
Myös Rurenkon oma tausta on monitieteinen. Hän aloitti opintonsa tietojenkäsittelytieteiden parissa. Vaihto-opiskeluvuonnaan Jyväskylän yliopistossa Rurenko osallistui Dario Salvuccin kognitiivista mallintamista käsittelevälle kurssille, jolla oli ratkaiseva vaikutus hänen akateemiseen polkuunsa.
”Kurssi ei liittynyt silloiseen erikoisalaani, mutta kävin sen uteliaisuudesta. Kurssi jäi pyörimään mielessäni alitajunnan tasolla, ja aloin lukea populaaritieteellisiä kirjoja aivoista. Lopulta lukeminen lakkasi tyydyttämästä kiinostustani, ja tajusin, että haluan tehdä aiheesta tutkimusta”, hän muistelee. Kiinnostus johdatti Rurenkon suorittamaan kognitiotieen maisterintutkinon Tanskassa.
Paluu Suomeen on Rurenkolle luonteva. ”Olen aiemmin opiskellut täällä vaihto-opiskelijana ja työskennellyt tutkimustehtävissä. Muutin Suomeen jälleen kerran tuntien, että palaan rauhalliseen, turvalliseen paikkaani. Olen kiitollinen siitä, että myös mieheni voi tulla tänne ja tukea minua.”
Tässä artikkelisarjassa esitellään Tampereen yliopiston CONVERGENCE-hankkeen väitöskirjatutkijat. Hankkeessa koulutetaan asiantuntijoita ja tutkijoita ymmärtämään ihmisen ja koneen lähentymisen haasteita ja mahdollisuuksia. Yhdistämällä luonnontieteen ja tekniikan alan yhteiskunta- ja humanistisiin tieteisiin CONVERGENCE kuroo umpeen teknologian ja ihmisten välistä kuilua. Hankkeessa tarkastellaan esimerkiksi affektiivista tietojenkäsittelyä, lisättyä todellisuutta ja tekoälyä. Voit lukea lisää hankkeen verkkosivuilta.
Hanketta rahoittaa Jane ja Aatos Erkon säätiö.
Teksti ja kuvat: Antti Yrjönen
Stage ja valot: Carlos Portilla Lopez
Paikka: Teatterimonttu, Tampereen yliopisto
